Saa koskettaa.

Älä sano

Minä tiedän

Ettet osaa elää ilman hellyyttä

Olet niin kuin minäkin

Liekö sattumaa

Että kohdattiin

Katseet kertoo sen

En ole yksin nyt

On tunne yhteinen

Ja toiveet, turhat toiveet

Ovat yksitellen kaikki täyttyneet

Kun tulet lähemmäksi

Ja tartut käteeni

Se saa mut sukeltamaan yhä syvemmälle silmiisi

Saa koskettaa

Ei voi vastustaa

Jossain siellä

Pimeässä

Tiedän että olet

Ja kuuntelet

Muuttunutta hiljaisuutta

Asioita joita ei voi ääneen sanoa

Ja taas

Kun tulet kiinni minuun

Maailma alkaa alusta

Kun saan olla lähelläsi ja palaa halusta

Saa koskettaa

Ei voi vastustaa

I'm a believer.

I thought love was only true in fairy tales
Meant for someone else but not for me
Love was out to get me 
That's the way it seemed
Disappointment haunted all my dreams

Then I saw his face, now I'm a believer
Not a trace of doubt in my mind
I'm in love, I'm a believer
I couldn't leave him if I tried

I thought love was more or less a given thing
Seems the more I gave the less I got
What's the use in tryin'?
All you get is pain
When I needed sunshine I got rain

Then I saw his face, now I'm a believer
Not a trace of doubt in my mind
I'm in love, I'm a believer
I couldn't leave him if I tried

Huoh, presidentinvaalit, huoh!

Nala nukkuu söpösti. Kieriskelee lattialla, venyttelee ja nukahtelee vähän väliä. Miten voikaan jokin olla noin söpö? Ja miten se voi olla mun oma? 3 ja puolivuotta, olen silti hämilläni tuon koiruuden söpöydestä. Se on mun paras kaveri, ylivoimaisesti. Mun on pakko laittaa tähän kuva siitä. Koska söpöys.

Presidentinvaalit... Kaikki puhuu siitä. Tai pikemminkin haukutaan kumpaakin ehdokasta ristiin. Fiksua :D Itse en ryhdy tähän, en todellakaan. Kävin kapinallisesti laittamassa tyhjän lapun boksiin. Kyllä, saatte moittia. Mussa elää pieni kapinallinen ja osoitan sen tällä tavalla. En luota politikoihin, enkä myöskään heidän lupauksiinsa. En edes usko ääntenlaskijoiden vilpittömyyteen. Nykyaika on niin tätä, kaikki pyörii rahan ja maineen ympärillä. Ihmisiä huijataan jatkuvasti syömään tätä ja tota, koska on mukamas terveellistä. Ihmisiä huijattiin ottamaan sikainfluenssa -rokote ylenpaattisella hypetyksellä, vaikka lääkettä ei oltu edes kunnolla testattu. Ja miten siinäkin kävi? Narkolepsia.

Joten mua ei ihmetyttäisi vaikka demokratiakin olisi yksi iso huijaus, jossa ihmiset luulisivat itse päättäneensä asioita, kun oikeasti eivät. Mut se on vain mun mielipide. Enkä mainosta sitä juuri sen takia, että joutuisin juurta jaksaen jokaisen kanssa väitellä asiasta. Se vasta olisikin tylsää!

Ohhoh, tein kauhean saavillisen kanasalaattia. Sekin oli aikamoisen taistelun takana, kun kaupassa mamma ja vartija rupesi juoksemaan mun perässä. Kauppa oli menossa kiinni ja juoksentelin ympäri ämpäri toivoen että löytäisin jostakin kanaa. Empä saanut muutakuin häädöt  ja siitä sitten lähikauppaan kanaa ostamaan.

Kriminaali kuittaa.

Missä mennään 2012?

Voi ei! Olin ihan unohtanut pienen blogini tänne uumeniin. Niin paljon on sattunut ja tapahtunut että en ihmettelekään!

Ensinnäkin voisin selittää sen kuinka tää blogi on ollut mulle eräänlainen henkireikä. Purin tänne sellasia asioita joita en muille oikein puhunu, ja muutenkin kaikkea turhanpäivästä, koska en viitsinyt niistä kaikille höpötellä. Itsensä purkamiseksi tätä voisi kutsua.
Nyt kun olen tavannut H:n, ei oo mulla ollut kauheesti tarvetta oo tälle blogille ollut. Pystyn puhuu H:lle niin paljon kaikkea maasta taivaan välillä et en itsekään sitä käsitä. Ja kyllä, meillä menee hyvin vaikkei olla mihinkään astetta vakavammiksi ryhdytty. Otetaan rauhassa ja naatiskellaan toistemme seurasta. H oli juuri kaks päivää täällä mun luona ja käytiin kylpylässäkin. Ah mä tykkään tästä miehestä! :)

Ja hyviä uutisia jatkuu. Sain toisen duunin mitä olen tässä jo aika pirun kauan hakenut. JO OLI AIKAKIN! :D Pääsin isoon ruokakauppaan myymään liittymiä, nettejä, puhelimia... Parasta. Rakastan tekniikkaa. Josta itsekin päädyin ostamaan N9 puhelimen, tää on aika himmee..

Pähkinänkuoressa: I love my life. Mulla on täällä jo paljon kavereita, kolleegoitakin jotka soittelee mua aina parille (niinkuin eilenkin) ja kaikki tykkää Nalastakin. Elämäni paras asia oli muuttaa tänne! Mutta mun päässä myllää totutusti ajatus: Minnes seuraavaksi? :D

Ei hätää, en mä ihan vielä täältä ole muuttamassa!
Kuvat: weheartit.com

Todellisuus Helsingissä.

No mutta hyvää päivää. Olin tosiaan Helsingissä muutaman päivän, ja tuloksena sain puolet kavereista suuttumaan mulle. How nice?

Kaiken piti mennä hyvin, nähdä kavereita eikä pitää hoppua yhtään minnekään. Vähän kuin lomailla. No ei tietenkään. Kaverit soittaa mulle peräjälkeen että millon nähdään. Sanoin suurimmalle osalle, että nyt ei pysty, olen buukannut jo aika pahasti täyteen tämän reissun. Silti ahdisti, sillä kaikki yritti pompottaa mua eri suuntiin ja mun olisi juostava kaikkialla kiireaikataulun kanssa. Ja vielä Nala mukana. Moni oli nähtävästi unohtanut sen, että mulla on näköjään Helsinki täynnä ihmisiä jotka tahtovat mua nähdä.

Puhelimessa eräs kaverini sanoi "Perkele miksi et ilmottanut että tulet Helsinkiin! Kyllä sun mulle olis pitänyt ilmottaa! Hei kamoon se olen minä!". Njep, ja noin sanoo 20 muutakin kaveria. Eli kun olen tulossa Helsinkiin niin mun olisi vietettävä edellinen päivä puhelimessa, VAIN jotta voisin ilmottaa kaikille henkilökohtaisesti olevani tulossa kaupunkiin. Loistavaa.

Ja lisäksi reissusta teki täyden paskan se, että unohdin puhelimen kaverini luokse joka meni nukkumaan. Hakkasin sen ovea ja ramppasin parin metropysäkin väliä että saisin sen, mutta ei. Sille päivälle oli taas niin paljon ohjelmaa. Kaverit suuttuivat kun en vastannut puhelimeeni ja isä oli myös hyvin ihmeissään kun meidän piti mennä isovanhemmilla käymään. Lopulta sain puhelimeni joskus 21-22 välissä kun tuo kaveri oli lähdössä töihin. Ja puhelimesta sato haistatteluviestejä. Meni ihan kuin elokuvissa.

Sitten mulla loppukin akku. Laturi oli tietenkin jäänyt Tampereelle ja siinä sitä sitten oltiin. Kaikkien vihaamana ja vittuuntuneena.

Jos multa kysytään, niin okei, tää reissu ei ehkä mennyt ihan niin kuin piti. Pyydän anteeksi ja olen pahoillani. Mut aika naurettavaa käytöstä suurimmalta osalta ja joita vielä luulin hyviksi ystäviksi. Mua ei tee kyllä vähään aikaan mieli astua jalallakaan Helsinkiin. Harmi vaan et H asuu siellä.
Kuvat: weheartit.com

Joulu on taaaaas!

Työntäyteinen jouluhuuma on alkamassa. Aloitin sen tänään lenkittämällä Nalaa Dexterin ja Aadan seurassa. Ajettiin Maijan kanssa urheilupuistoon ja käytiin 2-3 tunnin mittaisella kävelylenkillä. Koirat oli innoissaan vapaana, mikä mua aluksi pelotti, sillä en ole Nalaa aikoihin vapaana lenkittäny. Onneksi kuitenkin Nala oli niin loistava wuffe, että totteli mua. Propsit siitä tytölle, se oli erinomaista! Olin ihan ylpeä hänestä koko kusimatto episodin jälkeen! Nyt se kuorsaa tuolla eteisessä aivan uupuneena. Hähä, makkara on virallisesti väsytetty.

Matkan puolessa välissä oli pieni majapaikka, jossa omakotitalon pohjakerrokseen oli rakenneltu kahvio. Se oli niin kodikas, että siellä olisi viihtynyt kuka vaan. Omistajat olivat taasen todella ihania, mikä teki tästä vielä upeemman reissun. Se avoimuus, ihmisläheisyys ja lämminhenkisyys oli pienimuotonen shokki tälläselle pääkaupunkilaistytölle. On hienoa tajuta, että tuollaisia ihmisiä vielä on. Päätimme Maijan kanssa, että teemme tästä meidän oman tradition, kerran viikossa.

Äsken kävin hakemassa postissa äidiltä ja tädiltä joululahjoja. Kuvassa näkyy: äiti oli postittanu kauhean kasan pikkupaketteja ja täti laittanut ison kirjeen. En malta odottaa että työvuorosta tullessani tänään saan ne avata!!

Lisäksi kävin ostamassa itselleni jouluaterian: kinkkua, porkkanalaatikkoa, palapaistia ja täytekakku ainekset. Kyllä, huomenna teen sen kauan himoitsemani valkosuklaa-limebanaani kakun. Nalalle ostin myös herkkuaterian.

Vaikka vietän joulun yksin Tampereella työnmerkeissä (23, 24, 25 ja 26pvä), oon aivan innoissani. H tulee tänne 26 pvä ja 27pvä lähdemme köröttelemään Helsinkiin.

Ihan loistava joulu!!

<3 MERRY X-MAS TO EVERYONE <3

Kusimattotarina.

Kerronpa tässä teille tarinan. Tarina, joka sijoittuu oikeaan elämään ja koiran omistamisen ihanuuteen. Nää on näitä harvoja hetkiä, kun oikeasti voisi &!¤%#@½()!&#/(# koiran. :D

Kaikki lähti siitä päivästä kun siivosin kämpän perusteellisesti. Hyvää tarkoittaen hinkkasin kaikki kaakelit, lattiat ja kolot puhtaiksi. Tiskivuorestakin oli jäljellä vain fairyntuoksuinen harja. Olin ylpeä, joten istahdin karvattomalle sohvalleni ihailemaan jälkeäni - kumpa vain saisin sen toisen duunin niin voisin sisustaa. Tästä tulisi loistava kämppä. Ja sitten...
Nala kävelee mua katsoen punaselle matolle ja lurauttaa protestipissat. Kokoaika katse minussa, ja meinasin räjähtää. EI OLE TODELLISTA!

Okei, tyydyin koiranomistajan kohtalooni ja menin maton kanssa suihkuun. Heti maton kastuttua se rupesi painamaan aivan tajuttomia määriä: suihkussa käyminen kehkeytyi minun ja maton väliseksi painimatsiksi. Vaikka hinkkasin fairya ja kaikenmaailman shampoita, ei se haju millään lähtenyt. Tilakin oli sen verran pieni ettei siellä mahtunut kunnolla mitään tekemään. Lopputuloksena koko matto haisi kuselta. Well done.

Pari päivää se haisi mun kylppärissä, kunnes vittuunnuin kun haju ei kadonnut millään ja heitin sen parvekkeelle. Toivoten että se haju jotenkin taianomaisesti katoaisi. Vaan ei. Seuraavan kerran partsin oven avatessani, ihmettelin sitä kusen hajua. Ja että miksi mun parvekematto oli märkä? No sehän selvisi. Kaikki se kusivesi siitä olkkarin matosta oli valunut ja tarttunut siihen parvekemattoon. Laitoin hanskat käteen ja taittelin ne sellaseen jättimäiseen muovikassiin. Nää matot lentää niin roskiin.

Nyt sitten töistä tullessani, ja H:n kanssa puhelimessa puhuessani menin tupakalle ja kappas. Se kusivesi oli lähtenyt valumaan sen muovikassin läpi lattiaa pitkin. Nyt riitti! Sanoin H:lle, että nyt on tilanne tämä että on hankkiuduttava eroon näistä matoista. H nauroi mulle täyttä kurkkua puhelimessa, että kuinka iso kusireaktio tästä mattohommasta onkaan tullut. Mä en vieläkään käsitä miten se ei voi pitää mua hulluna? :D

Opetus: Älä ikinä anna kenekään kusta sun matolle. Tai jos annat, niin laita matto postissa määränpäähän.
Loppupäätelmä: Jostakin oudosta syystä silti rakastan koiraani.
Ylempi kuva: weheartit.com