So make the most of it.: Pudasjärvi 09.09.2013

Maanantai 09.09.2013

Todistetusti Oulussa!

Lähdettiin Hämeenlinnasta matkaan aamulla vähän kymmenen jälkeen. Odotin tätä reissua todella paljon, sillä viimeksi olen käynyt Pohjois-Suomessa alle teini-ikäisenä. Matka meni yllättävän nopeasti, liekö siihen auttanut mukava ryhmä jonka kanssa jutella ja videoprojekti minkä saimme matkan ajaksi. Oli upeaa ohittaa junalla kaupungit Kokkola ja Ylivieska, Oulusta sitten jatkoimme bussilla Pudasjärvelle. Näin jopa kaksi poroa!! Kaksi huutomerkkiä, koska porot ovat tälläiselle etelän tytölle eksoottista herkkua nähdä luonnossa.

Matkalla Lentäjänmajalle.

Perillä meidät otti vastaan Pudasjärveläisiä, jotka opiskelivat myös matkailualaa. He pitivät meille pienen tutustumisleikin, jonka jälkeen siiryimme salaattibuffetin ääreen Lentäjänmajaan, jossa myös majoituimme. Nimi tulee varmaankin siitä, kun kyseinen maja sijaitsee pienlentokonekentän laidalla.

Loppuilta menikin leppoisasti tutustuessa ryhmään, joka päättyi minun osalta pokerin pelaamiseen poikien kanssa. Miten siinä aina käy niin, että pelinhoitaja päätyy pelaamaan niitä korttipelejä?

Tiistai 10.09.2013

Herättyämme aikasin aamulla, kävimme syömässä hyvän aamiaisen (puuroa, jogurttia ja leipää) ja suuntasimme kohti Oulun Seudun Ammattiopistoa eli OSAO:ta. Pudasjärven yksikössä koulutettin matkailualaa, hevostauloutta ja prosessiteollisuutta, jonka johdosta pääsimme kokeilemaan ratsastusta ja hevoskärryillä ajoa. Kävimme myös kääntymässä prosessiteollisuuden puolella ja saimme kuulla mitä he siellä tekevät. En ole koskaan kuullutkaan tuollaisesta koulutuksesta, joten se oli mielenkiintoista.

Hepat oli kuitenkin iso juttu! En ole koskaan ollut niin lähellä hevosta, ilman että välissä on aita. Ratsastin yhteensä kaksi kertaa, ensimmäisellä en uskaltanu antaa taluttajan päästää otetta hevosesta, mutta toisella kerralla jo menin sujuvasti ilman taluttajaa. Ei se niin kamalaa sitten loppupeleissä ollutkaan. Valitsin tosin hevosekseni Tikrun, joka oli kuulemma laiskimmasta päästä, ettei vaan lähtisi ravaamaan. Sitä en vielä sentään uskaltanut tehdä :D

Kärryajo oli myös hieno kokemus. Ennen vanhaan hevoset oli merkittävä kuljetusväline, ja oli hienoa nähdä miten se käytännössä toimi. Pääsimme myös hevosvaunujen kyytiin.

Hevoshommien jälkeen kävelimme ladolle, jossa meitä odotti lounas luonnon keskellä! Ja vieläpä erinominen sellainen! Possupihviä, riisiä, paistettuja kasviksia ja leipää. Jälkiruoaksi oli leipäjuustoa lakkahillolla, mutta päätin olla syömättä kun tarjolla ei ollut laktoositonta vaihtoehtoa. Oli vähän epämääräistä oliko se laktoositonta, vähälaktoosista vai mitä niin otin varman päälle. Olen kuitenkin aikaisemmin syönyt tätä jälkiruokaa ja hyvää se oli!

Ruokailun lomassa kerkesi ottaa luontokuvan!

Suuntasimme tästä Jyrkkäkosken leirintäalueelle, jossa heti meitä vastassa oli kaksi aasia. Toinen vapaana ja toinen hihnassa. Aivan valtavan suloisia. Kävelimme siellä jotenkin vailla päämäärää kunnes päädyimme lopulta OSAO:lle tutustumaan sähkö- ja matkailualan puoleen.

Khoena on kotoisin Namibiasta, ja hänen kulttuuriinsa

kuuluu aasi erittäin vahvasti. Heilläpäin aasin liha on

suurta herkkua, ja hän halusi haastatella näiden kahden

aasien omistajaa: Jyrkkäkosken leirintäalueen johtajaa.

Syötettiin poneja ja ne kerjäsi lisää
tällä tavalla :D

Sähköpuolella muutama oppilas pääsi
kiipeämään tolppaa pitkin ihmeellisellä
asusteellä ja matkailupuolella näytettiin
video luokan retkistä.

Päivä oli ollut pitkä ja raskas. Pääsimme takaisin Lentäjänmajalle, jossa olimme vähän aikaa ja suuntasimme päivän viimeiseen etappiin: Tykkyläisen taidenäyttelyyn. Mies tuli meitä vastaan utarehattu päässä, joten siitä ja youtube videoista voi jokainen tehdä omat johtopäätöksensä. Tästä linkistä pääsette katsomaan videoita. Mun mielestä hyvinkin erilainen taidenäyttely kun normaalisti.

JA VIHDOINKIN! Päivä oli pulkassa! Aikataulutus oli raskas, sillä melkeinpä juostiin koko päivä kaikkialle. Helpotus oli siis suuri kun pääsi viettämään rauhassa iltaa. Toisaalta, olimme kokeneet paljon kaikenlaista uutta. Tykkyläisen luona meinasi kuitenkin jo puhti loppua. Ennen Lentäjänmajalle paluuta käytiin Kotipizzasta hakemassa pizzat suurimalle osalle konkkaronkasta. Minä mahdollisimman vaikeasti toimin Pizza Matkaoppaana mikin kanssa bussin edessä. Ei haittaa vaikka vähän vaikeaksi meni, kunhan siitä silti suoriuduttiin! Mikäs se sanonta olikaan.. Kukaan ei ole matkaopas syntyessään?

Ja loppuilta kului taas, yllätys yllätys, pokerin merkeissä!

Keskiviikko 11.09.2013

Opettajamme Naavanparran
polun alkupäässä.

Aamupalan jälkeen lähdimme bussille kohti Syötettä, joka kesti tunnin verran. Luontokeskus esitteli meille videolla läheistä luontoa ja pian sen jälkeen lähdimme itse metsien teille Naavaparran polkua pitkin. Kolmen kilometrin matkan aikana maistoin karpaloita ja näin vanhanaikasen orava-ansan. Tahti oli suht kova, niin melkein piti kokoaika katsoa mihin astuu, mutta kyllä sitä luontoakin tuli vilkuiltua siinä välissä. Mielessäni pyöri monesti kuinka ihanaa siellä olisi lenkkeillä kun happea riittää vaikka millä mitalla. Pienen vaelluksen jälkeen söimme laavussa hernekeittoa.

Matka jatkui kohti Pikku-Syötettä, missä meillä oli yritysesittely. Kyse oli nuorisokeskuksesta, jossa pystyi harrastamaan kaikenlaisia aktiviteettejä. Tähtitorni jäi kaikkein elävämmin mieleen. Opettaja ikuisti musta hienon kuvan tunnilla, kysehän ei ollut siitä että olisin nukkunut. Lepuutin silmääni aamuisen silmätulehduksen jäljiltä. :D Sitten vuoroon Iso-Syöte ja huipulta oli hieno nähdä kuinka kaunis ruska oli Pohjois-Suomessa alkamassa! Maisemat olivat siis upeita.

Reissu alkoi pikkuhiljaa olemaan päätöksessään. Pudasjärveläiset järjestivät lopuksi meille läksiäiset, jossa heiteltiin mölkkyä, grillattiin makkaraa ja syötiin muurinpohjalettuja. Loppuillasta/yöstä kuvia alempana. Reissu oli kaikenkaikkiaan aivan loistava, en todellakaan olisi haunut jättää kokematta kaikkea tätä. Kiitos Pudasjärvi!