Kusimattotarina.

Kerronpa tässä teille tarinan. Tarina, joka sijoittuu oikeaan elämään ja koiran omistamisen ihanuuteen. Nää on näitä harvoja hetkiä, kun oikeasti voisi &!¤%#@½()!&#/(# koiran. :D

Kaikki lähti siitä päivästä kun siivosin kämpän perusteellisesti. Hyvää tarkoittaen hinkkasin kaikki kaakelit, lattiat ja kolot puhtaiksi. Tiskivuorestakin oli jäljellä vain fairyntuoksuinen harja. Olin ylpeä, joten istahdin karvattomalle sohvalleni ihailemaan jälkeäni - kumpa vain saisin sen toisen duunin niin voisin sisustaa. Tästä tulisi loistava kämppä. Ja sitten...
Nala kävelee mua katsoen punaselle matolle ja lurauttaa protestipissat. Kokoaika katse minussa, ja meinasin räjähtää. EI OLE TODELLISTA!

Okei, tyydyin koiranomistajan kohtalooni ja menin maton kanssa suihkuun. Heti maton kastuttua se rupesi painamaan aivan tajuttomia määriä: suihkussa käyminen kehkeytyi minun ja maton väliseksi painimatsiksi. Vaikka hinkkasin fairya ja kaikenmaailman shampoita, ei se haju millään lähtenyt. Tilakin oli sen verran pieni ettei siellä mahtunut kunnolla mitään tekemään. Lopputuloksena koko matto haisi kuselta. Well done.

Pari päivää se haisi mun kylppärissä, kunnes vittuunnuin kun haju ei kadonnut millään ja heitin sen parvekkeelle. Toivoten että se haju jotenkin taianomaisesti katoaisi. Vaan ei. Seuraavan kerran partsin oven avatessani, ihmettelin sitä kusen hajua. Ja että miksi mun parvekematto oli märkä? No sehän selvisi. Kaikki se kusivesi siitä olkkarin matosta oli valunut ja tarttunut siihen parvekemattoon. Laitoin hanskat käteen ja taittelin ne sellaseen jättimäiseen muovikassiin. Nää matot lentää niin roskiin.

Nyt sitten töistä tullessani, ja H:n kanssa puhelimessa puhuessani menin tupakalle ja kappas. Se kusivesi oli lähtenyt valumaan sen muovikassin läpi lattiaa pitkin. Nyt riitti! Sanoin H:lle, että nyt on tilanne tämä että on hankkiuduttava eroon näistä matoista. H nauroi mulle täyttä kurkkua puhelimessa, että kuinka iso kusireaktio tästä mattohommasta onkaan tullut. Mä en vieläkään käsitä miten se ei voi pitää mua hulluna? :D

Opetus: Älä ikinä anna kenekään kusta sun matolle. Tai jos annat, niin laita matto postissa määränpäähän.
Loppupäätelmä: Jostakin oudosta syystä silti rakastan koiraani.
Ylempi kuva: weheartit.com