H ja se tunne.

Oon viettänyt joulunaikaista hiljaiseloa. Sori siitä :D Asiaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta maltan ja kerron päällimmäisistä ajatuksista. Siivosin äsken hullunmyräkällä jääkaapin lattiasta kattoon kauhealla vimmalla.

Me puhuttiin H:n kanssa vähän tästä meidän hommasta mitä me tehdään. Tai mä sen alotin, koska rupesin miettii sitä aivan liikaa. Ja jos mä jotakin mietin, en oikeen pysty jäädä vaan siihen vatvomiskohtaan vaan pakko saada se jotenkin ulos: joko blogiin tai suullisesti. H:n kohalla se on suullisesti aina, jostakin kumman syystä. Se tunne on ihan mieletön kun tuntuu että voi kertoa toiselle mitä vaan, ilman että se pitäisi sua kajahtaneena. Mulle tää on uutta. Mutta pakko myöntää, et on aivan ihanaa kun on sellanen ihminen lähellä.

Vaikka pari postausta sitten kerroinkin kuinka en uskalla päästää ihmisiä lähelle. Kyllä, se on vaikeaa. Jotkut löytää mussa sen aukon, ja jotkut ei. H on sen löytänyt.
Mietin kaikenlaisia asioita mitä tekisin hänen kanssaan. Ollaan suunniteltu keilaamisia, päiväristeilyjä, kaupunkilomia ja joista tullaan kyllä nuo kaikki toteuttamaan. Mä odotan noita hetkiä tällä hetkellä todella paljon, koska musta on ihanaa olla oma itteni. Ja H:n seurassa se on niin luonnollista, olla vaan.

Oon yhtä hymyä, vaikka raha-asiat painaa ja toista duunia etin kuumeisesti tähän rinnalle. Eiköhän se löydy. Ennenkin ollaan tälläsistä selvitty, nyt varsinkin kun on joku ihana kannustamassa. :)

"There's nothing you can do that can't be done
Nothing you can sing that can't be sung
Nothing you can do but you can learn how to be you"
Kuvat: weheartit.com