Viikko sitten maanantaina sain tyrmäävän puhelun: "Sun täytyy tän kuun viimeiseen päivään mennessä maksaa takuut 1020e. Tästä emme voi joustaa päivääkään."
Meinasin puhelun jälkeen purskahtaa itkuun. Tää ala- ja ylämäki jatkuu kokoaika ja välillä tuntuu etten kestä sitä enää yhtään. Mut sit kelasin. Mulle on tullut vaikka minkänäköisiä vastoinkäymisiä itsenäisyyteni aikana, ja aina olen jotenkin onnistunut tömähtämään jaloilleni, vaikka olisin pudonnut korkealtakin. Sen mahdollistaa tällä hetkellä kaikki mun läheiset ihmiset.
Olen onnekas saadessani ympärilleni näin hienoja ystäviä ja ihmisiä, jotka tukevat ja toivovat mulle parasta. Tällä hetkellä mulla on ne parhaimmat lähimpänä, ja se on onnistunut vain vuosien saatossa. Kun huomenna saan tietää saanko lainan pankista, tiedän tiettyjen ihmisten kysyvän miten sen kanssa kävi. Ja arvostan sitä todella paljon.
Huomista jännittäessä. Soronoo :)
PS. Kuva on vuodelta 2009 ja siinä ystäväni Lissu.
Kuva: weheartit.com
0 mielipidettä:
Lähetä kommentti