Kaikki tulevat huomiset.

Mulla on ollut todella hauskat pari päivää. Uskokaa tai älkää, unohdin ihan tän kaiken rahapaskan, joka muuten paisui tässä muutama päivä sitten vielä isommaksi kasaksi (siitä lisää seuraavassa postauksessa). Mulla oli vieras Helsingistä, eikä missään kaverimielessä. Todellakaan :)

Olemme H:n kanssa soitelleet ja jutelleet ahkerasti kesän jostakin lähtien. En ikinä kelannut, että tämä menisi tähän. Ja varsinkaan nyt kun muutin pois Helsingistä, eikä paluuta mulla sinne ole. Oon huomannut kuinka oikeasti rupean tykkäämään H:sta ihmisenä ja siitä kuinka aito hän on. Jotenkin jos me jutellaan, se vaan kulkeutuu aina pisteestä A pisteeseen B ja C ja D ja E ja... No. kyllä te tiedätte. Me tullaan juttuun, on varmaan tiivistettynä tuo mitä yritin sanoa. Meillä on myös samoja arvoja, mutta en tiedä kuinka paljon. Koska mun yksi arvo on todella dominoiva ja tähän mennessä se on raivannut kaiken tieltään: matkustelu- ja seikkailuvietti.

Se raivaa ystävät, perheen ja on raivannut miehiäkin. Mä en tiedä missä olen 5 vuoden päästä, saatan olla Rovaniemellä ruokkimassa poroja tai jopa ulkomailla paistattelemassa päivää. Ja tää asia on fakta, mikään ei pidä mua aloillaan täällä. Ainoa haave mulla on, että löytäisin yhtä vapaan sielun tekemään kaiken tän matkan mun kanssa. Toisinaan mietin, että olen tuomittu tekemään tämän yksin. Silti onnellisena. Jos nyt asettuisin, en olisi onnellinen. Tiedän sen.

Mutta se, että teen kaikenlaista H:n kanssa, kasvattaa mun tunteita häntä kohtaan. Se sinänsä pelottaa, mutta tunnen itseni ja se ei estä mua lähtemästä. Eniten tässä kuviossa ärsyttää oma tunnevammaisuuteni. Saatan ihastua päätä pahkaa, mutta olen valmis jättämään sen kaiken uuden maan tai kaupungin takia. Joten siksi olen harkinnut tätä päätöstä: älä aloita mitään vakavaa. Jos mä alotan, ja jämähdän, mä en ole onnellinen.

Nyt olen onnellinen, ja uskon kaikkiin tuleviin huomisiin.

Kuvat: weheartit.com