Kuka on kaveri ja kuka ei?

Haa. Raha tuottaa mulle vieläkin päänvaivaa. Sain juuri maksettua vuokran, onneksi. En halua tätä kämppää ainakaan menettää. Siitä tuli hyvänolon tunne. Mulle jäi vähän rahaa jäljelle, mut ajatus seuraavasta palkkapäivästä 15pvä lohduttaa. Siitä kaikki raha jää mulle suoraan käyttöön ja voin jopa ostaa jonkun kivan paidan. Tai vaikka farkut. Uudet farkut tai kivankuvioiset sukkahousut voisi olla aika jees. Kuitenkin, työnhaku jatkuu kovalla tahdilla. Tuntuu jotenkin nyt että kukaan ei oikeen oo kiinnostunut palkkaan mua. Ehkä se vielä natsaa, toivottavasti pian, niin voisin laittaa noi makaroonit jonnekin kaapin perukoille ettei mun tarvis enää nähdä niitä. Arvatkaa vaa maistuuko mulle pasta tämän kaiken jälkeen? Joo ei ehkä.

Mulle tuli mieleen tässä kaiken keskellä ystävät. Oi ne ihanat. Oon huomannut tänne muutettuani ketkä ovat niitä niin sanottuja oikeita ystäviä. Se harmittaa, mutta myös selkeyttää ajatuksia. Kaikki eivät säily läpi elämän, se on vaan raaka totuus. Ystävä, jonka luulin että pitäisi muhun yhteyttä ahkerasti tänne muutettuani, ei ole pitänyt. Minä yritin vähän aikaa pitää, mutta kun huomasin etten saa asiaan vastakaikua, päätin luovuttaa. Sen sijaan muutamat ystävyssuhteet ovat vahvistuneet. Jännä nähdä esimerkiksi vuoden päästä, että missä mennään. Kuka on kaveri ja kuka ei? Tähänkin liittyen tein facebookiin täyssiivouksen. Poistin kylmästi kaikki keihin en ole vuosiin ollut yhteyksissä, jättäen periaatteessa keskeisimmät ihmiset tilalle. Se onnistui. Poistin noin 60-70 kaveria ja olin aika tyytyväinen sen jälkeen. Mua ei kiinnosta heidän ajatukset siitä, että "kelaa Sari poisti mut facebookista!!". Miten noin voidaan edes ajatella kun ei olla oltu yhteyksissä vuosiin? Hei haloo.

Ja ironista on myös jotenkin se, että kun muutin Tampereelle niin tapasin miehen Helsingistä. Eniten mua hämmentää, miten voin olla ihan omaitseni hänen seurassaan. Se fiilis, ettei tarvitse miettiä minkälaista läppää heittää, vaan voi ihan ronskisti olla oma härski itsensä. Voin nauraa huoletta. Jotenkin se kuitenkin pelottaa. Ajatus siitä et oon näinkin avoimena ihmiselle ketä olen tuntenut vasta muutaman kuukauden, on kauhistuttava. Tosin, tuntuu että ensimmäistä kertaa olen tekemisissä myöskin miehen kanssa joka on samanhenkinen kuin minä.
Kuvat: weheartit.com